Satokartan (http://satokartta.net) laatija Joel Rosenberg tsekkasi Herttoniemenrannan Laivalahdenpuiston lupaavaa päärynäsatoa. "90 prosenttia enemmän kuin aiempina vuosina", kuului arvio.
Montaa kaupunkilaista turhauttaa, kun konkreettisin tarjolla oleva käytännön askare on luokkaa hehkulampun vaihto. Jossain syvällä tuntuu vaje, joka pukee itsensä ehkä aika ajoin ajatuksiksi: evoluutio ei ole tarkoittanut ihmistä vain siistiin sisätyöhön ja aina vain virtuaalisemmaksi käyviin kokemuksiin. Osa hakee yhteyttä peruselementteihin kasvimaapalstasta, jollaisen saamiseen onkin pysyvästi tunkua ja jonoa. Viljelyspalstassa kiteytyy eräs yleinen haave; toden totta näpertelynomainen mutta siltikin aito pilkahdus omavaraisuutta. Tunne omavaraisuudesta on psykologisesti ilman muuta tärkeämpi ravinto kuin ne muutamat pussilliset syötävää, jota kaupunkilaisviljelijä aariltaan korjaa. Taustalla on ihan ehtaa tulevaisuuden pelkoa: ehkä järjestelmä romahtaa jonain päivänä, ennen kuin uskommekaan. Öljyntuonnin pidemmäksi aikaa katkaiseva kansainvälinen suurkriisi tekisi jo kamalaa jälkeä yhteiskunnalle, jonka jokainen ruokahuollon vaihe lannoitteiden valmistuksesta ruoan pakkaamiseen ja kuljetukseen on öljyriippuvaista ja samalla harvoille suurtoimijoille keskittynyttä.
Helsinkiläinen kaupunkiaktivisti ja taiteilija Joel Rosenberg on painiskellut myös tällaisten synkeänpuoleisten mietteiden kanssa ja etsinyt ajoin jopa epätoivoisesti ratkaisua, ensimmäistä askelta, jonka otettuaan olo olisi hieman huojentuneempi. Hänellä on viljelmänsä maalla ja kaupungissa, tärkeitä henkireikiä varmasti, mutta niiden lisäksi hän keksi esitellä ensimmäisenä Suomessa jokamiesoikeuden nojalla hyödynnettävien kaupugin ruokapensaiden ja -puiden sadonkorjuun. Syntyi projekti "Satokartta", karttapohjainen nettisivu, josta kuka tahansa helsinkiläinen voi etsiä lähialueensa julkisilla paikoilla sijaitsevia marjapensaita ja hedelmäpuita, tarkistaa lajien kypsymisajat, ja lähteä täyttämään korinsa. Satokartta on osa Rosenbergin taiteen maisterityötä Aalto-yliopiston ympäristötaiteen linjalla. Ja sivumennen sanottuna: oiva on taideteos, joka opastaa omakohtaiselle löytöretkelle, monen aistin käyttämiseen, kohti kokonaisvaltaista olemista ja johonkin niin mahtavan tavalliseen toimintaan kuin sadonkorjuuseen. Ihmisen vanhin ammatti ei ole prostituoitu, vaan keräilijä. Sellaisia olimme jo apinoina. Ja sellaisia haluamme taas olla.
Satokartta löytyy siis täältä: http://satokartta.net/
Rosenberg täydentää karttaa sitä mukaa, kun löytää uusia kohteita omien retkiensä tai vinkkien kautta. Hänellä osaksi sadonkorjuufilosofiaa linkittyy fillarointi ja hän on vetänytkin sadonkorjuupyöräilyitä (jollaisia on luvassa taas syyskuussa). Mukaviin ja monipuolisiin korjuutuloksiin nimittäin pääsee, kun kiertää pyörällä usemman kohteen. Fillari on luonteva siksikin, että satopuut ja -pensaat ovat usein puistoissa ja pyöräteiden varsilla. Ja niitä riittää yllättävän paljon, vaikka Malminkartanon entisen koetilan kaltaisia paikkoja, jossa kasvaa parisataa omppupuuta, ei sentään ole joka mutkassa. Pitkälti kyse on silmien aukenemisesta ympäristölle. Suurimmat estot, voiko ja saako syödä, sopii ylittää, sillä vastaus molempiin on asiantuntijoilta tarkistettu "kyllä" (toki vilkkaasti liikennöidyiltä paikoilta hedelmän tie suuhun käy pesun tai kuorimisen kautta). Koriin voi kertyä omenoiden lisäksi muun muassa luumuja, kirsikoita, päärynöitä, kriikunoita, tyrninmarjoja, karviaisia, viinimarjoja, aronioita, kvitteneitä ja pähkinöitä.
Urbaanin sadonkorjuun idea leviää. Pari päivää sitten oli kerääjiä esimerkiksi Kaartinkaupungissa Designmuseon edustan puistikossa, jossa kasvaa mustaviinimarjaa. Mutta siinä missä satopuiden ja -pensaiden istuttaminen julkisille paikoille on tähän mennessä ollut aika sattumanvaraista toimintaa, voisi kaupunkia nyt rohkaista ottamaan sen määrätietoiseksi linjakseen. Tämä olisi askel ei-kenenkään-maa -fiiliksestä siihen, että julkisia viheralueita miellettäisiin vahvemmin yhteiseksi omaisuudeksi ja huolenpidon kohteeksi. Lajikkeiden tulisi olla olemattomalla huolenpidolla pärjääviä maatiaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti