Toukoretkellä sisä-Suomessa: kaivoshistoriallinen osio

Tyypillinen näky kaivoshistoriallisella retkellä.

Toukokuun 16.-20. päivinä toteutettiin yhteisretki, johon osallistui edustajat esoteerisen maantieteen koulusta, Romantic Geographic Society'sta sekä TreStalkers'ta. Retki suuntasi sisä-Suomeen, tarkemmin sanottuna Hämeeseen, Pirkanmaalle, Keski-Suomeen, Etelä- ja Pohjois-Savoon, Pohjois-Pohjanmaalle sekä Kainuuseen. Tavoitteenamme oli laajentaa ja syventää kotomaan kuvaa, mikä onnistuikin. Eräs retken erityispiirteistä oli kaivoshistoriallinen kenttätutkimus. Tämä kuvakooste kertoo siitä. Oma erillinen sarjansa esitetään vielä retken muista aspekteista.

OTANMÄKI

Kainuun eteläkolkissa, Oulunjärven eteläpuolella sijaitseva Otanmäki heräsi kukoistukseen 1940-luvun lopulla, jolloin siellä sijainnutta rautamalmiesiintymää alettiin kaivaa kamaran uumenista rikastamoon. Malmista jalostettiin rauta-vanadiinia (kymmenesosa koko maailman tuotannosta) ja sivutuotteena saatiin myös titaania. Otanmäen taajama kerrostaloineen syntyi kokonaan kaivostoiminnan seurauksesta. Vähitellen tultiin kuitenkin monelta alalta tuttuun tilanteeseen: tuontitavara oli halvempaa kuin Suomessa tuotettu. Kaivostoiminta hiljeni 1980-luvun alussa, viimeinen hissi nousi kaivoksesta 20.4.1985 kello 14. Vanadiinitehdas ja rikastamo räjäytettiin ja kaivoskuilujen annettiin täyttyä pohjavedestä. Uutta työtä tarjotakseen kaivoksen omistaja Rautaruukki-konserni perusti kaivosalueen viereen junanvaunutehtaan. Sen olemassaolo perustui idänkauppaan ja Neuvostoliiton romahtamisen myötä vaunumenekki putosi 90 prosenttia. Tehdas on kuitenkin yhä toiminnassa.

Miltä Otanmäen kaivoksen jäljelle jääneissä kulisseissa näyttää 26 vuotta toiminnan päättymisen jälkeen, se on asia, josta otimme selvää.

Otamäen isot kerrostalot on nimetty. Tässä on Nousu, muita ovat esimerkiksi Titaani, Kuula, Vana, Lyhty, Malmi ja Happo. Jälkimmäisellä on kaksi asukkaiden kannalta ehkä kiusallista slangimerkitystä, joita nimeäjät eivät tienneet talojen valmistuessa 1952-56. Nykyisin Otanmäestä voi ostaa yksiön alle kymppitonnilla.

Mainari-baarissa työskenneltiin yhteisön kultavuosina vuoroissa. Se oli, niin sanotaan, Suomen ainoa 24 tuntia vuorokaudessa auki ollut ravintola. Nyt on rauhallisempaa.

Vanha tie on aidattu poikki ja jo kauas huutaa keltainen kyltti: "Oh, peräänny!" Mistä on kyse?

Pusikoiden harventuessa aukeni tällainen näkymä. Täällä louhittiin ja käsiteltiin 25 miljoonaa tonnia rautamalmia.

Kurkistus erääseen kalustohalliin paljasti sen olevan tyhjää täynnä.

Täällä ei olla toimittu hyvään aikaan.

Näkymä kaivoskummulta Oulunjärvelle.

Aikoinaan kaivattiin aloitteita.

Nyt löytyi kalustoa. Hiukan ruosteeseen päässyttä, mutta jykevää kaivoslaitteistoa kuitenkin.

Lisää konepuolta.

Myös pikkuosaset ovat tallessa.

Valvomon kojepöytä.

Kaivostoiminnan aiheuttamaa maaperän tärähtelyä seuraava piirturi?

Valvomon työntekijä tarvitsi jostain syystä lääkehiiltä.
Seurasimme 10 tonnia kantavaa nostinta yläilmoihin. Monta, monta kerrosta...

Nostokone ei ollut tällä kertaa käytössä, joten ilmoitusta valvomoon ei tarvittu...

... eikä kukaan muutenkaan ollut linjoilla.

Sammutin huollettiin viimeksi 1980-luvulla.

Nämä massiiviset väkipyörät eivät liiku enää koskaan.

Konehuoneen tunnelmaa.

Halli ylhäältä.

Konehallin yläpuolella oli varta vasten näköaloja varten rakennettu kerros.

Ja kauashan katse kantoikin. Etualalla junanvaunutehdas Transtechin Venäjälle tekemiä autovaunuja, taustalla kaivostoiminnan synnyttämää jättömaata ja keinojärvi.

Vielä katse torniin. Sen suunnitteli insinööritoimisto K. Hansen ja se valmistui 1952. Tornin kerrostus ei vastaa asuintalon mittakaavoja, mutta todennäköisesti rakennus on noin 12-kerroksisen kerrostalon korkuinen.

Kaivoksella oli tietysti myös oma pommisuojansa ja sinne on käynti tässä.

Massiiviset ovet odottivat avonaisina.

Väestönsuojan lattia oli vielä osin jäässä.

Ilmassa leijuva kosteus teki näkymistä yliluonnollisen oloisia.

Rivi käymälöitä pommisuojan uumenissa. Lattialla on 15 senttiä kristallinkirkasta pohjavettä.
Portaat maan pinnalle.

Kuonamaata jossain räjäytetyn rikastamon kohdilla.

Kainuun susihukkanen oli hilpaissut yli mustan hiekan.

Tämä kyltti lupaili avolouhosta...

... eikä turhaan.

Otanmäen pienempi kaivostorni.

Laitoksen käyttöaste kiteytyy tässä: linnunpesä hallintalaitteiden päällä.

Tämäkin torni oli luonnollisesti varustettu telekommunikaatiolaittein.

Tyylikäs merkkivalopaneeli.

Aikoinaan varmasti hyvinkin tärkeitä papereita.

Komeat nostokoneet täälläkin. Taka-alalla oleva valvomokoppi antaa mittasuhdetta.

Valvomo sisältä.

Yhä ylös yrittää...

... katolle hän kiipeää. Huomionarvoinen turvavaruste on alkuperäinen kaivoskypärä muutaman vuosikymmenen takaa.

Ulos- ja sisäänkäynti oli laitoksen miehenmentävä pakoputki. Karstaisen pimiön mieli hilpaista henkeä pidättäen, mutta se oli liian pitkä siihen.

Pihamaalla lepäsi Ruotsin armeijan tsykkelin raato.

SIILINJÄRVEN LOUHOKSEN ALLASMAISEMA

Norjalainen lannoitevalmistaja Yara pyörittää Siilinjärvellä Länsi-Euroopan ainutta fosfaattilouhosta. Ennen laitos kuului Kemiralle. Fosfaattia erotellaan apatiittimalmista louhoksen viereisessä lannoitetehtaassa. Louhoksen koko on 1 X 3 kilometriä ja sen syvyys on 120 metriä. Osana kompeksia ovat laajat patovallein ympäristöstään erotetut altaat. Ne ovat syntyneet, kun malmin rikastusprosessista ylijäänyttä hiekkaa on pumpattu pois veden avulla. Altaan pinta-ala on tuhat hehtaaria ja siinä on miljoonia kuutioita vettä.

Maisemiltaan Siilinjärven allas on erityinen. Sen luonnoton avaruus, veden harmaa väri ja pystyyn kuolleet puut tuottavat jonkin suuren ekokatastrofin jälkeistä aikaa muistuttavan esteettisen tunnelman. Fosfaatti on itsessään korvaamaton alkuaine, jonka ihmiskunta uhkaa tuhlata loppuun vuosisadan loppuun mennessä. (Aiheesta lisää):
http://maailma.net/artikkelit/korvaamaton_fosfaatti_voi_loppua_ennen_oljya

Tältä rikastamojärvellä näyttää:

Suuri on sun rantojes autius.

Altaan alta on avohakattu paikalla ennen sijainnut metsä, mutta pienempää pöpelikköä on jäänyt veden hukuttamaksi.

Idyllisesti eräästä poukamasta löytyi myös vene.

Varoittamatta puhkesi raju sadekuuro. Tuntui kuin järveä ympäröivä ilmasto olisi ollut sekaisin lannoitehuuruista. Pilviin kylvetyillä lannotteillahan manipuloitiin säätä entisessä itänaapurissa.

Paatti tuli heti hyvään tarpeeseen...

Sateen väistyttyä tunnelma oli kuin luomisen alkuhämärässä. Vaikutelmaa tehosti vastaranta, josta kaikki kasvillisuus on kuorittu pois.

OUTOKUMPU

Outokummussa toimi 1910-89 kuparikaivos, joka oli parhaimmillaan Euroopan suurin. Nyt kaivoksen vanhan tornin yhteyteen on tehty kaivosmuseo ja lähistöllä seisova Keretin torni on säästetty maamerkiksi. Emme viipyneet Outokummussa tuokiota pitempään, mutta molemmista torneista tuli sentään kuvat.

Kaivoksen vanha osa. Täältä lähti yhteensä sadan kilometrin tunneliverkosto, joka ylti syvimmillään 430 metriin maan syliin.

Keretin 96-metrinen torni on Pohjois-Karjalan korkein rakennus ja suojeltu rakennussuojelulailla. Sen nykyinen käyttötarkoitus on vain olla ruman komea.

MONTOLAN KAIVOS, PIEKSÄMÄKI

Montolassa louhittiin kalkkikiveä. Sen kuljettamiseksi Loukolammen kalkkitehtaalle oli oma kuusi kilometriä pitkä kapearaiteinen rautatiensä, joka oli toiminnassa 1933-53. Kaivoksen toiminta päättyi 1976. Kolmekymmentäviisi vuotta sulkemisensa jälkeen paikka pusikoituu, mutta kaivoksen rakennukset ovat enimmäkseen pystyssä.

Tällaisen kun näkee koivikon läpi, tietää tulleensa entisen kaivoksen alueelle.

Alueella oli useita autoja, jotka osoittautuivat rekisteristä poistetuiksi romuiksi.

Konttorin portaat sammaloituvat.

Kohtuullisen järeää kettinkiä kuljettimen alapäässä.

Jäänteitä ikuisessa pimeässä.

Ja tästä lähtee kuljettimen hihna ylös ramppia. Vieressä portaikko.

Mitähän tästä napista on saatu aikaiseksi? Tårysyåttämistä?

Tornin lattialla ei parane astua joka kohtaan.

Aika kumoaa kiellot.

Torni vielä yhdestä perspektiivistä. Alla oleva kenttä oli ennen ratapihaa.

Vedellä täyttynyt kaivos. Pohjavesi alkoi vuotaa kaivokseen sen ollessa vielä käytössä. Pahimmissa vuotokohdassa vettä syöksyi käytäviin 2500 litraa minuutissa ja epätoivoinen kaivosyhtiö haali käyttöönsä parhaat pumput ympäri Suomea saadakseen tilanteen haltuun.

Sukeltajat tapasivat laskeutua suljetun kaivoksen salaperäiseen maailmaan, mutta tämä toiminta päättyi kuolonuhrin vaatineeseen onnettomuuteen 2008. Ruumiin löytyminen pitkittyi, ja silloin heräsi ihmisissä vanha pelko kalman tarttumisesta; kaivoksesta näet pumpataan juomavettä Virtasalmen kirkonkylän ja Majavan osuuskunnan käyttöön eivätkä parhaatkaan mikrobiologisten epäpuhtauksien suodatusmenetelmät suodata psykologista kammoa - jos ruumista ei olisi löytynyt, olisi vesilaitos kuulemma joutunut lopettamaan vedenoton.

Tässä linkissä sukellusvideo Montolan kaivoksesta:
http://www.youtube.com/watch?v=zP4aI0Jge7M

Kaivosmiesten tupa tuo mieleen baltialaisen arkkitehtuurin.

Tuvan ikkunalla on viesti Montolan pienille rikollisenaluille.

HÄLLINMÄEN KAIVOS, VIRTASALMI

Virtasalmella sijainnut Hällinmäen kuparikaivos oli toiminnassa 1966-84, minkä aikana siitä louhittiin yli neljä miljoonaa tonnia malmia. Kaivamista suoritettiin sekä avolouhoksena (1966-72) että maan alla (1972-83). Kaivoksen entisellä jätealueella toimii nykyisin moottorirata, avolouhos on tyypilliseen tapaan muuttunut järveksi.

Kallioleikkausten välissä kulkeva aaltopeltitunneli on romahtanut. Sen suojissa kävi tie maan alle kaivokseen.

Putken sisällä näyttää tällaiselta.

Lähellä sijaitsevan moottoriradan heijastus näkyy alueella erilaisena autoromuna.

Näistä on tarjoiltu ravintoa moottoreille ja ihmisille.

Kuskittomat kokoontumisajot. Taustalla pilkottaa avolouhos.

Kivikuonavuoren kyljessä lepäilee vanha junanvaunu.

Toinen vaunu.

Jälleen kerran yksi kaunis (mineraalien epäluonnollisen siniseksi värjäämä) "smaragdijärvi", jollaisia on kaivannaisteollisuuden jäljiltä ympäri maailmaa.

Kaivoshistoriallinen kuvasatomme päättyy tältä erää tähän. Seuraavassa setissä esittelemme samaisen Suomen retken muita näkymiä.