tiistai 14. syyskuuta 2010
Järvi ilmestyi - ja katosi: toivioretki Östersundomin Stora Dammenille
Taivaansininen keidas, virvoittavan veden Stora Dammen 1974 kartoitetulla ja 1977 painetulla peruskartalla.
Noin kaksikymmentä vuotta sitten allekirjoittaneen katse osui peräkanaa kahteen karttaan, joissa kuvattiin Porvoontien pohjoispuolella läntisessä Sipoossa sijaitsevaa Östersundomia. Vanhempi kartta oli ehkä 1940- tai 1950-luvulta, uudempi oli 1970-luvulta. Östersundomin alue oli niissä pysynyt melkein täysin ennallaan, paitsi että uudemmassa kartassa aluetta repi kuin avohaava Porvooseen johtava moottoritie. Mutta sitten kartalta löytyi jotain merkillistä: metsään oli ilmestynyt uusi järvi! Tuolloin muodostusvaiheessa ollut esoteerisen maantieteen koulu järjesti viivyttelemättä maastoekspedition tyhjästä pulpahtaneelle järvelle, jolle oli annettu nimi Stora Dammen. Järvi löytyi ja sen syntytapa - josta lisää myöhemmin - varmistui.
Tässä 1959 ilmesyneessä kartassa Östersundom on järvetön, ja vain pohjoisemmassa Gumbölessä näkyy kaksi pientä järveä (Storträsk ja Gumböle träsk).
Puhelinluettelon kartassa 2009, kuten kakissa uusissa kartoissa, Östersundomiin on merkitty järvi, jota vanhat kartat eivät tunteneet. Huomaa, että mittakaava on eri kuin edellisessä kartassa. Sipoonkorven järvet Storträsk ja Gumböle träsk käyvät maamerkeistä.
Östersundomin eli Itäsalmen alue kuuluu nykyään Helsingille, joka oli ennen puolentoista vuoden takaista aluelaajennusta kokonaan järvetön - ellei Santahaminan umpeenkasvavaa, maksimihalkaisijaltaan 350-metristä Kissalampea sellaiseksi lasketa - ja liki lammeton kunta. Nyt meillä siis on Stora Dammen, jos kohta kaappaussaalista onkin. Lähdimme torvet soiden toivioretkelle, viemään tervehdyksen ja tervetuliaistoivotuksen uudelle helsinkiläisjärvelle. Kahdenkymmenen vuoden takaisten muistikuviemme mukaan se oli ihan kelpo pikkujärvi, jonka rannassa laine liplatti ja aatos kohottui.
Stora Dammen oli aikoinaan tarjonnut yllätyksen ilmestymisellään kartalle, mutta sitä emme aavistaneet, että sillä olisi varallemme vielä toinen yllätys. Seuraavassa pieni kuvakatsaus retkestämme mysteerijärvelle.
Retki kohti Stora Dammenia lähti Östersundomin kartanon liepeiltä. Seurasimme järveltä laskevaa puroa, jonka toisella puolella näkyi kartanon miljöötä.
Metsä oli paikoin aarnimaista ja pääsääntöisesti polutonta, mikä toi etenemiseen alati tunnelmallista rämpimismeininkiä.
Meanderoiva uoma sykähdyttää aina maantieteilijää.
Vajaan kilometrin patikoinnin jälkeen löytyi raunioitunut rakennelma, joka paljasti kohteen olevan lähellä. Stora Dammen, kuten nimi kertoo, on ihmisen luoma patojärvi. Muistikuvamme mukaan pato oli kunnossa ja sulkuportilla varustettu edelliskäynnillämme 1990-luvun alussa.
Ja, ah, siellä häämöttää itse järvi.
Yllätykseksemme järvi oli kadonnut ja jäljellä vain heinäinen avosuo. Sen äärellä seisoessa mieleen tuli parikin lentävää lausetta: "Kannettu vesi ei kaivossa pysy" ja "Mikä laulaen tulee, se viheltäen menee". Keinotekoinen luomus ei ollut saanut luonnon tukea ja umpeutunut hämmästyttävän nopeasti. Arvoitus on, miksi järvi ylipäätään luotiin joskus 1960-luvulla.
Tarkemmalla etsinnällä löytyi sentään jonkinlainen lutakko entisen järven keskeltä. Hetteisillä liepeillä ei ollut paljoa palloilemista.
Huvittavaa kyllä, Stora Dammenille kaupitellaan kalastuslupia (sen rehevyystasoksi on samassa yhteydessä merkitty "lievästi rehevä"). Järven rantaan voisi kiinnittää piilokameran, ja pian nähtäisiin valikoima suurin toivein saapuneiden virveliväiskien muutoksenalaisia ilmeitä.
Mutta eipä nyt aivan mollata viehkeää kosteikkoallasta. Se voi näyttää yhä kevättulvien aikaan järveltä - vaikka syvyyttä olisikin keskimäärin parikymmentä senttiä. Sitä paitsi nykyisin, Sipoonkorven noustua arvoon arvaamattomaan, on keksitty huomauttaa, että Stora Dammen ympäristöineen on tärkeä ekologinen käytävä. Siitä painelevat rannikkon suuntaan ja takaisin niin ilvekset kuin saukot, puhumattakaan pienemmistä veijareista. Tämän mahdollistaa se, että Stora Dammeniin pohjoisesta laskevaa puroa varten tehtiin aikoinaan moottoritiehen alikulkukäytävä.
Jälkikirjoitus: Storträsk on Helsingin ainoa varsinainen järvi
Stora Dammen, vaikka edelleen komea kartalla, osoittautui siis pettäväksi valinnaksi paikkaamaan Helsingin järvijanoa. Täysin vaille järveä pääkaupunki ei silti uudenvuoden 2009 uusjaossa jäänyt. Pari kilometriä haihtuneelta Stora Dammenilta luoteeseen sijaitseva 4,6 hehtaarin Storträsk on kuin onkin ihan oikea ja elinvoimainen järvi. Ja lajissaan siis Helsingin ainoa. Päätämme tällä kertaa retkemme sen rantueelle.
Enin osa Storträskin liepeistä on suopursuista mäntykangasta, jolla viihtyy käärmeitä.
Linnuntietä Espalle ja Assalle on 16 kilometriä – ja maisema kuin kainuulaisella salojärvellä. Ainostaan ruuhi puuttuu.
Olisipa kiintoisaa tietää padotuksesta enemmän. Järvi vaikuttaa olevan kartanon mailla. Ehkä sieltä voisi löytyä lisätietoa? Kartano on edesauttanut käsityöläisiä vuokraamalla työtiloja, joten maantieteilijöihinkin saatetaan suhtautua suopeasti.
VastaaPoista