Peippo visertää hivelevästi, mutta omakotitalon pihasta sojottaa tykin piippu. Näille nurkin Sipoonkorpea ei sivullisia kaivata. Itsepä emme uskoneet Helgträskintien liikennemerkkiä. Se osoitti kiellettyä ajosuuntaa, julisti yksityisalueesta ja salli ajamisen vain pihoille.
Mutta pitäisikö moista totella?
”Yksityisalue ei sinällään merkitse mitään, jos kyse ei ole pihapiiristä”, toteaa retkiseuramme, jokamiehenoikeuksien kommervenkit tunteva ympäristöneuvos Pekka Tuunanen ympäristöministeriöstä.
Kartta näyttää, että tie jatkuu pitkälle metsään. Jos tiehen on saatu kunnan tai valtion avustusta sillä kulkua ei saa estää. ”Joka tapauksessa kielletyn ajosuunnan liikennemerkki on väärä, sillä yksityistietä saa kulkea polkupyörällä tai ratsain.”
Perusteettomia, luonnonsuojelulain mukaan laittomia kieltotauluja Suomessa riittää. Moni tottelee niitä vastoin parempaa tietoa. Jokamies ei saa niitä poistaa, mutta työhön voi patistaa poliisin.
Palaamme kapoista hiekkatietä Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen parkkipaikalle. Laki sallii tarvittaessa pysäköinnin myös maastoon tien välittömään läheisyyteen. Viitta opastaa kauniille Fiskträskille. Sinne on kuitenkin matkaa ja Helgträsk kimaltelee houkuttelevasti vieressämme. Heleän kesantoniityn yli sopii kävellä rantaan.
”Kysymys on siitä, aiheutuuko vähäistä suurempaa haittaa vai ei. Muutama tallautunut voikukka on vain vähäinen haitta.”
Kuusissa näkyy tuoreita vuosikasvuja, kerkkiä. Ne olisivat naposteltuina vitamiinipommeja, mutta toisaalta puihin kajoaminen on kiellettyä. ”Teko on niin vähäinen, ettei varmasti rangaista”, Tuunanen arvioi.
Kasveja saa kerätä vapaasti (paitsi rauhoitettuja), samoin sieniä ja marjoja. Keruuseen voi tuottaa vaikka bussilastillisen ahkeria thaimaalaisia poimijoita. Jokamiehenoikeuksia voi siis hyödyntää myös taloudellisesti. ”Sen kieltäminen olisi mahdoton tie. Opettaja ei voisi enää viedä luokkaa retkelle metsään, koska hän saa siitä palkkaa.”
Entä jos haluaisimme laskea kanootin Helgträskin laineille, voisimmeko hilpaista tyhjillään nuokkuvan saunalaiturin kautta? Se ei käy. Toisen laituria saa käyttää vain, jos se ei ole minkään rakennuksen pihapiiriä. Tällöin laituriin voi kiinnittää myös veneen, mikäli siitä ei ole kieltokylttiä.
Pihapiirit ovat yksityisteiden käytön jälkeen toiseksi yleisin riidan aihe jokamiesoikeuksien käytössä. Pihapiiristä ei ole metrimääritelmää laissa, vaan se pitää pystyä arvioimaan kohtuutta soveltaen. Tarvittaessa tulkinta ratkotaan käräjillä.
”Pihapiirille astuminen ei ole vielä rangaistavaa, vaan se, ettei kehotuksesta poistu”, Tuunanen tarkentaa.”Kotirauhaa voidaan loukata myös pihapiirin ulkopuolelta esimerkiksi metelöimällä tai kiikaroimalla.”
Toisinaan retkeilijä joutuu hankalaan välikäteen, kun ainut mahdollinen polku liippaa kovin läheltä pihapiiriä. ”Se on kiusallista. Polku voi olla ikivanha. Mutta mitä tulee pihapiirin läpi menevään yksityistiehen, se ei ole kotirauhan piirissä. Jos on ongelmia, tie pitäisi linjata toisin.”
Vesilläliikkujaa eivät pihapiirirajoitukset koske. Periaatteessa röyhkimys voisi ankkuroida metrin päähän yksityisestä auringonottolaiturista.
Lait suhtautuvat luontoharrastuksiin suopeasti. Tuunanen ei silti ripustaisi linnunpönttöjä toisen metsiin. ”Teoriassa voisi käydä niin, että pönttöön pesisi jokin harvinainen lintu, mikä estäisi metsään kaavaillut hakkuut. Maanomistaja voisi vaatia tappiostaan korvausta ripustajalta.”
Metsästys vaati luonnollisesti maanomistajan luvan. Jos metsästys vaarantaa jokamiesretkeilijän turvallisuuden, on metsästys keskeytettävä. Metsästyksen tielle ei saa kuitenkaan varta vasten asettua, sanoo lakikirja.
Suojeluhenkinen maanomistaja voi hakea viranomaisilta yksityistä rauhoitusta arvokkaalle luontokohteelle, jolla voidaan myös rajoittaa sen jokamieskäyttöä. Aidat eivät rajaa jokamiehenoikeutta. Maastossa olevan aidan saa ylittää, kunhan ei riko sitä.
Jäämme vaille retkikahveja. Ikiaikainen tulentekomahdollisuus vietiin 1960-luvulla; nuotioon tarvitsisi maanomistajan luvan. Voiko tulen tehdä edes kertakäyttögrilliin? ”Hiekan päällä sitä ei lasketa avotuleksi, kuten ei pallogrilliäkään”, Tuunanen sanoo.
Janon jokamies saa sammuttaa lähteestä, ellei siihen ole tehty kaivorakenteita. Viinalla läträäminen ei saa vaivata kohtuuttomasti muiden viihtyvyyttä. Pissaaminen on maastossa vapaata, samoin isomman tarpeen hoitelu. ”Hätä ei lue lakia.”
Maanomistajalle hädän voivat aiheuttaa netissä kuulutetut, ilman virallista järjestäjää tapahtuvat massatapahtumat, kuten rantabileet, joihin liittyy roskaamista ja maaston kulumista.
Tuunasen mielestä lainsäädännön pitäisi viilata sellainen mahdollisuus, että alueen haltija voisi suojautua jokamiehenoikeudelta hakemalla lainvoimaisen järjestyssäännön alueelle. ”Tällainen pitäisi kuitenkin myöntää vain pakottavissa tarpeissa.”
Entä mistä maanomistajan oikein löytää, jos häneltä kaipaa lupaa? Hän kun ei välttämättä asu nurkilla. Maanmittaustoimisto auttaa, maksusta. Kunnantoimistostakin voi kysellä ja tietenkin paikallisilta.
Jatkamme Itä-Helsingin Tammisaloon, josta lähdemme merelle. Vartissa löydämme viehättävän metsäisen saaren, privaatin kymmenhehtaarisen Paloluodon. Kartta kertoo, että vain sen länsipuoli on asutettu. Itärannalle voimme siis rantautua.
Rannassa häämöttää kyltti. Ovela veto: useimmat tulkitsevat sen kauempaa maihinnousukielloksi. Kyltissä kuitenkin ilmoitetaan yksityisalueesta ja kielletään tulenteko.
Parhaaseen maihinnousukohtaan on pystytetty melko uusi huvikatos, jolle johtaa rakennettu polku. Varsinaiset pihapiirit ovat kuitenkin kaukana ja näkymättömissä.
Tuunasesta ”keissi” on kiintoisa. ”Katos on rakennettu selvästi sen takia, että tänne ei tulisi muita. Rakennelma ei silti estä alueella oleskelua, jos maanomistaja ei sitä parhaillaan käytä.”
Jokamieskäytön vähyys näkyy: maasto Paloluodolla on upean kulumatonta.
Jokamiessaarilla kohtaa toisinaan viikkokausien leiriytymistä, suoranaista valloittamista. Mikä on sallittua ”tilapäistä” leiriytymistä?
Tuunasen määritelmä on lavea ja antelias. ”Kesäloma on tilapäistä. Silloin majailu on pysyvää, kun neljä vuodenaikaa alkaa täyttyä.”
Ongelmat ovat lopulta marginaalissa. Ympäristöministeriö teetti 2007 kyselytutkimuksen jokamiehenoikeuksien toimimisesta. Noin 250 vastaajasta 39 prosenttia koki oikeuksien toimivan erittäin hyvin ja 58 prosenttia melko hyvin. Tyytymättömiä oli vain prosentti vastaajista.
”Paras ohjenuora niin maanomistajalle kuin jokamiehelle on asettua toisen asemaan ja kysyä, miltä itsestä tuntuisi, jos toinen tekisi näin.”
----
Sivuhuomio
Ahvenanmaan omat kuviot
Suunnitteletko kesäretkeä Ahvenanmaalle? Sikäläiset käsitykset jokamiehenoikeuksista poikkeavat melkoisesti muusta valtakunnasta.
Telttailu siellä katsotaan yleisesti luvanvaraiseksi, yksityisteillä suositaan polkupyöräilyn kieltäviä liikennemerkkejä ja matkailuesitteissä ilmoitetaan jopa veneissä yöpyminen kielletyksi.
”Aivan mystinen paikka”, ympäristöneuvos Pekka Tuunanen kiteyttää.
----
Jokamiehenoikeus pähkinänkuoressa
• Jokamiehenoikeus eli oikeus kulkea luonnossa ja hyödyntää sitä ilman maanomistajan lupaa kuuluu Suomessa kaikille, myös ulkomaalaisille.
• Vastaavat oikeudet ovat käytössä ainakin Islannissa, Norjassa, Ruotsissa ja Skotlannissa. Muun muassa Virossa ja Saksassa rannat on varattu kaikille.
• Jokamiehenoikeuden käyttämisestä ei saa koitua ”vähäistä suurempaa” haittaa tai häiriötä maanomistajalle. Juridisesti jokamiehenoikeus sivuaa maanomistusta, omaisuuden suojaa, hallinnan oikeutta ja kotirauhaa. Se nojaa moniin lakeihin.
• Valvonta kuuluu maanomistajalle. Jos sopua ei ongelmatilanteessa synny, hän voi kääntyä poliisin puoleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti