Hyvinkään Sveitsin hyppytornikummitus

Keväisen metsän hurja luurankohujoppi.

Hyppyrimäki on melko kajahtanut keksintö. Luulisi, että sellaista ensi kertaa ehdottanut pellepeloton olisi talutettu lepäämään parin lempeän mutta päättäväisen valkotakkisen sedän käsipuolessa. Vaikka ymmärtäähän sen toisaalta, että ihminen haluaa olla kuin lintu, edes ohikiitävän hetken. Lentää, liidellä kuin unessa.

Ior Bock kertoili villeissä tarinoissaan, että ennen muinoin täällä Pohjan perillä, missä elämä on ollut niukkaa ja ankaraa, oli vallalla vanhusten sosiaalisesti hyväksytty itsemurhatraditio. Kun ihmisen jalka alkoi painaa ja selkä kävi kumaraksi, ja hän koki käyvänsä muulle heimolle taakaksi, elätiksi, hän valitsi tietyn päivän suurta juhlaa varten. Yhteisö kokoontui ja juhli, ja juhlan kohokohta oli se, että juhlakalu hyppäsi - tai kuten Bock sanoi - "kaatui" alas korkealta ja jyrkältä kalliolta. Bockin saagojen totuusarvoa tietää tuskin arvon herra itsekään. Mutta jos vilkuilee hieman karttoja, huomaa esimerkiksi Nuuksiosta nimen Hyppykallio ja Vihdistä massiivisen kalliojyrkänteen nimeltä Mummusali. Ehkä näillä main on sittenkin hypitty joskus muinoin...

Painoituksella "urheilun UE" liikkunut erikoisjaoksemme tuumasi, että mitä kaunein kevätpäivä sopisi talvilajin fiilistelyyn. Kävimme ihailemassa Hyvinkään Sveitsin vanhaa puista, purkutuomion saanutta hyppyrimäkeä, josta on leiskautettu viimeksi noin viisitoista talvea sitten. Tornin purkaminen on viivästynyt, koska kunnalla ei ole ollut osoittaa toimenpiteeseen rahaa. Hyppyrimäet, varsinkin näin isot, täytyy purkaa räjäyttämällä. Muita turvallisia keinoja ei ole. Onneksi Sveitsin torni seisoo yhä. Se muuttuu vuosi vuodelta vaikuttavammaksi.


Sveitsin hyppyrimäki on vuodelta 1954. Sitä ennen samalla paikalla oli 1935 rakennettu versio.


Tolpan päätyyn on kaiverrettu 40 vuotta sitten.


Kiipesimmekö torniin? Emme. Portaista on purettu ensimmäiset viisi metriä. Siitä olisi kaiketi selvinnyt pienellä akrobatialla, mutta ylempääkin puuttui askelmia eikä kallisarvoista ihmiselämää kannata haaskata Salpausselkään liiskautumalla.


Lohikäärmemäistä rotjaketta on vaikea mahduttaa kokonaisena kuvaan.


Sähkötaulu on saanut, totta kai, kyytiä jonkun puhisijan toimesta.


Tornin alla on omassa kaapissaan vinssi. Käyttötarkoitus jäi epäselväksi.


Paaluhässäkkää kerrakseen. Todennäköisesti hyppyri tehtiin talkoilla, kuten moni työläs rakennus vielä 1950-luvulla.

Sveitsinharjun hyppyrimäen kaltaisia puisia tornivanhuksia kohtaa enää tuikiharvoin. Tämä on tajuttu ja torni on saanut puolestapuhujia. Hyvinkään kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunta huomauttaa rakennelman omaavan kulttuurihistoriallisia arvoja ja suosittelee sen kunnon tarkistamista ja mahdollista kunnostamista näköalatorniksi.
http://www.aamuposti.fi/Uutiset/Arkisto/2009/06/09/Sveitsin-hyppyrimaki-saattaa-vaihtaa-paikkaa

Synkempiä näköaloja Sveitsin tornista tähysteltiin sodan aikana, kun se toimi ilmavalvontapaikkana. Siellä päivysti muun muassa yli 13-vuotiaita väestönsuojeluun määrättyjä poikia, jotka saivat todistaa Hyvinkään pommittamista talvisodan aikana.


Tämä viritelmä on erikoisuus. Luonnon tarjoamaa alastulorinnettä on jatkettu puisella osiolla. Näin on saatu puitteet jopa yli 60 metrin hyppyihin. Ennätys on Matti Nykäsen 64,5 metriä, millä hän mäjähti jo montun pohjalle.

Hyppyrimäkibuumin kuuminta aikaa lienevät olleet 1920-1960 -luvut, jolloin paikallisten hiihtoseurojen torneja oli joka pitäjässä, Helsingissäkin luultavasti kymmenkunta. Nykyisin benji-hypyt ja muut, usein kaukomailla koetut extreme-lajit ovat ottaneet hoitaakseen adrenaliininarkomaanien fiksit. Pienten kulmakuntien mäkihyppytornit ovat lahonneet ja tulleet puretuiksi. Pahin kato kävi jo kaiketi 1970-luvulla.

Esoteerisen maantieteen koulun varhainen innoittaja oli Helsingin Vartiokylän Kontionmäen hyppyritornirötiskö, joka purettiin 1970-luvun lopussa. Harmaata lautaa ja lankkua ollut laho kummajainen säteili ympäristöönsä vahvan ja kutkuttavan auran, perifeerisen aluehengen. Torneissa on aina oma viehätyksensä, mutta lahoissa torneissa, joihin ei enää ole kiipeämistä, on ylevän ja jopa pyhän hohde. Ennustamattomuudessaan, saavuttamattomuudessaan ja hengenvaarallisuudessaan ne edustavat samalla tavalla tuonpuoleisuutta, transkendettia, kuin vesistön syvänteet tai "pohjattomat" suohaudat tai jyrkänteen tavoittamattomat kalliohyllyt, joilla parhaassa tapauksessa kukkii upea kasviharvinaisuus.

Pentti Linkolan takavuosien parempi puolisko Anneli Jussila tiesi mitä teki, kun sijoitti nuorten seikkailukirjaan Villit vihreät saaret salaseuran initiaatiokokeeksi lahoon kolmiomittaustorniin kiipeämisen. Juuri hurjempaa temppua ei ole. Mitkään apuvälineet, kuten valjaat tai tolppakengät, eivät auta kiinnekohtien itsessään ollessa epävakaat. Lahoon torniin kiipeäminen rinnastuu venäläiseen rulettiin.


Hyppyrimäen huippu alhaalta nähtynä. Symmetria tuo mieleen mandalan.